23.11.2014

Sen luona



Kuule






Eeva Kilpi kirjassa Naisen päiväkirja.







Kuljeskelen kaupungilla reikä sukassa, juoksen valkoisessa paikkoihin joissa aitoja ei korjata, ne tuetaan. Vaari haluaa rakentaa aidan jykevästä. Mummo ei uskalla vaihtaa tapetteja, ehkä me teemme sen jossakin välissä. Hän haluaa keltaisen huoneen, voi minäkin!

Lisään kakkutaikinaan kanelia, kardemummaa, inkivääriä, suolaa, sitruunan kuorta ja mustapippuria. Täydellinen kakku on syntynyt. Rapea kuori ja siinä on jotain lapsuudesta. Muistoja. Vaikkei ohje ole sama, maku merkitsee. Vielä on aikaa ehkä sen voisi korjata. Ja mantelirouhe, melkein unohdin! Parasta syötynä haarukalla ja murustettuna sängylle. Jos haluat ohjeen, kerro.

Sunnuntai on laiska. Aina kävelen kahvipöytätalon ohi, sen luona on toivottava tiettyä asiaa. Päivät illat ja yöt, jotain on tapahtunut niin etten osaa enää nukkua. Etsin reittejä hautausmaille joilla ei olisi tuttuja. En halua tietää liikaa kuolemaa. Et ollut siellä.

Hidastuen kävelen, keskityn kissan silittelyyn. Piirtelen ja etsin lämpöä. Yritän taas maalata niin kuin tein lukioaikoina ja ennenkin. Taidan ripustaa tähtivalot nyt kun taivas on pilvessä. Satoi lumi. Pihoilla kiertelee vihainen kettu, en anna sille sisaruskissoja. Mummon kissa vietiin kaksi vuotta sitten.


Kaikesta olen onnellinen. Vähän kaakkoistuulta. Kaakko on aina ollut ilmansuunta josta pidän.










2 kommenttia:

Lovely to see you here.