8.11.2014

Syksy







Luin mitä Tove kirjoittaa lumesta, siitä  kuinka muumitalo tapahtui.  
Sitten satoi ensilumi, nyt jo kovin kadonnut.
Sytytän kynttilöitä, yritän muistella kunika kirjoitetaan.
Kuunnellaan musiikkia, kissa kaivautuu villapaitojen sekaan, pois hetkeksi.
Ei sitä enää maailma kiinnosta, sanovat.
Mutta ketäpä märkä kiinnostaisi jos vaihtoehtona on vuorokauden unet ja rauha?
Luen tarinoita kongolaisesta sisusta, pöytäliina ei peitä koko pöytää.
Paikkaan kolot kirjakasoilla.


Kai jokaisella on oma sydämensä vesistö?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lovely to see you here.