1.12.2014

mitä oli jäljellä






Joulukuu alkoi kirkkaalla aamulla ja pienellä lumisateella. Toivon että se jatkuu. Kissa esiintyy ylväänä, tuijottaa kaula suorassa. Kynä jää vihkon väliin, en muista mitä oli jäljellä. Aloitan alusta.


Eilinen, ehkä tunnin, ehkä sen verran. Aurinko löysi tiensä tähän, silmieni ohi, kasvojeni vaaleuteen.
Toivotin sinisen eteiseen hiukset sekaisin, nyt ei kiitos niitä kettuja, menkää ulos.
Sanoo suoraan, menkää vain. Valkoiset verhot, karttapallo sai valkoisen pitsiliinan, en keksinyt muutakaan paikkaa. Yritän lukea kirjaa, jossa asiat kerrotaan postinumeron perusteella. Sitten mietin, näillä paikkeilla se on aika samanlaista. Olemassaolo. Että valitse vain kaunein, niin kaikki hyvin.
Istuta puut saman linjaan, vähennä lähijunavuoroja. Tyttö ajaa ikkunan ali pyörällä ilman käsiä.
Niin se sietämätön keveyskin ja kirjakin. Jota en ole lukenut.



Nyt kaipaan ylhäältä alas katsomista, onneksi vieressä on rinne vailla ikkunoita valoja kai. Oletko vielä siellä, fasaani? Minne menet kun sukset tulevat laskemaan? Tulen mukaasi.



On vaikeaa katsoa kuin ulkopuolelta.






2 kommenttia:

  1. Siellä on mukavannäköistä!

    Ajattelin käyttää muutaman palautusrahan tuollaiseen oksaan, olen ihan selvästi sen tarpeessa.

    Sietämätön keveys löytyi antikvariaatista, nyt se on yöpöydällä. Edellisestä kerrasta on aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, täällä on mukava olla, kissat pöydillä.

      Ja kyllä tuo oksa on kaunis, kestää kuulemma hyvänä monia viikkoja. Ostitko?

      Oon miettiny että tuon sietämättömän keveyden voisi pian lukeakin.

      Poista

Lovely to see you here.