13.12.2014

Valosade




Sivukautta kulkiessa tuoksuu korvapuusti. Ollaan aina muka niin kiireisiä ettei mihinkään ehditä, mitään jakseta. Vaikka totuushan on ettei meillä mitään muuta olekaan kuin aikaa.
Hyvä on sitten kun hidastuu päivät.  Hyvä on myös valomeri ja tuulen ujellus, tänään.



Seinällä on jotain ylöskirjoitettua, sadekiharat hiuksissa. Lauantai on valkoinen, on metsän männyt, on valkoisten lumisade. Viime lauantai oli samaa, joku jo tahtoisi hiihtämään. Menin katsomaan latua, sanoi tule huomenna.  Ensi viikolla joululaulujasi, junalla puoli tuntia.



Minulla on simpukankuoren muotoinen unelma. Tiedätkö, symbolina voimia.



6 kommenttia:

  1. Sadekiharat, tutut.

    Simpukankuorenmuotoinen unelma on hyvä, tai kyllä minkätahansa muotoinen unelma on hyvä, tärkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoisin sadekiharoita kaikkein kauneimmiksi, ovat niin luonnolliset.

      Simpukkaunelma on pitkäaikainen vaellusunelma, pyhä. Kaikki muodot ovat kivoja. Tänään tuntuu kirjaimet siksakilta.

      Poista
  2. Ihanaa tekstiä sulla. voi että. Ja kiitos tuosta, että aikaahan meillä on...taidan tarvita ajatusvaihdoksen ja alkaa ajatella juuri noin, juuri nyt, kaiken tämän keskellä.

    Junalla puoli tuntia, ihanaa! Ja että unelmalla on muoto, miten viehättävää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.

      Junalla,oi että odotan sitä ilontäyteistä puolituntista , odotusta. Simpukkaunelma, se on aikaunelma, kävelyunelma. Aika pyhä unelma.

      Poista
  3. Minäkin tunnen sadekiharat ja valomeren ja tuulen ujelluksen.

    Jäin miettimään muotoa omalle unelmalleni, onkohan sillä ääriviivoja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen muoto, unelman, voi olla ihan mitä ikinä sen haluat olevan.

      Valomeri oli hetken, nyt jo poissa.

      Poista

Lovely to see you here.