25.1.2015

Appelsiinin tuoksuiset päivät


Appelsiinin tuoksuiset päivät. Pakkanen, muki polttaa sormia. Kettu juoksee pellolla, se sama kettu. Linnun siiven luuranko. Kävelen toisen kaupunginosan katuja, etsin satapäistä naakkaparvea. Joki. Kauas ei kuulu kaupungintalon kellot, yhtenä kesänä kuuntelin niitä jatkuvasti. 81 sivua kirjasta jonka ei haluaisi koskaan päättyvän. Jotenkin en osannut hiihtäessä ihmetellä, tuli kilpailuolo. Ja liikaa ihmisiä. Kai olisi parempi hiihtää metsässä.

8 kommenttia:

  1. Ensimmäisessä kuvassa täsmälleen samat puuhat kuin minulla tässä viime aikoina on ollut. Onpas hauskaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä hauskoille puuhille. Viime viikkoina onkin ollut maalausintoa, vähän hylkäsin vanhat mietteet taiteen "täydellisyydestä" joka on ollut kauan kaiken tekemisen kanssa. Sitä jarruttamassa ettei enää jaksa miettiä. Luoda vain.

      Poista
  2. Miten kaunis maisema alimmassa kuvassa. Huomenna ostan kyllä appelsiineja.

    VastaaPoista
  3. Minulla tuo sama, en yhtään tykkää hiihtää, jos ladulla on muitakin. Pitäisi mennä jonnekin metsän siimekseen ja sellaista on täältä vähän vaikea löytää.
    Tuon tunteen tunnistan, kun lukee niin hyvää kirjaa, ettei toivoisi sen koskaan loppuvan. Se on jotenkin pakahduttava tunne.
    Upea tuo kuva, jossa naakat puussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensi viikonloppuna mietin, että herään hiihtämään aikaisin, ettei olisi niitä muita. Kun en pidä siitä ohittelemisesta, tai muutenkaan ladunhuutelijoista. Meillä on perheessä muutenkin hiihdetty tarpeeksi kilpaa, niin ettei yhtään enää innosta edes ajatus siitä. Siitä se kilpailuolo.
      Nuo linnut tulivat, söivät marjat ja lähtivät. Joka vuotinen tapahtuma.

      Poista
  4. Ihan tavattoman koskettavan kaunis tuo viides kuva!

    VastaaPoista

Lovely to see you here.