9.1.2015

Pelkoa






Kuuntele Tämä.


Kävelen pimeässä metsässä, jossa pelko ei ole tekosyy.
Kaikki on hyvin.
En osaa asettaa pöydille oikeita nappuloita.
Se mihin olen itseäni asettamassa, on joko erittäin hyvää tai sitten todella huonoa. Juuri nyt se on ikävää ahdistusta, kaiherrus hyvästäkin. Oikesta maailmasta jossa pelko ottaa kuristusotteeseen, ottaa pois sitä hyvää jota on. Ottaa pois päivänvalon, ojentaa avosylin pimeyden silloin kun haluaisin vain luoda.

En pelkää metsää,
en uusia sijainteja,
toisenlaista maailmaa kylläkin.
Sitä että olen kadoksissa ja voimaton piste.
Ehkä haluankin vain kadota, pelkään etten voi tai saa tehdä sitä missä olen hyvä, mitä haluan,
ja se voi viedä minut. Pois.

Luin kuinka suuret päätökset pitäisi tehdä kävellessä, että niin edetään elämässä.
Ei se aina toimi.
Lähtisinkö itään päin, rannikolle vai. Ikävä ihana sekasotku, minua houkuttaa myös pohjoinen.

Joskus vain toivon hyvää joka seuraisi, mutta se onkin vain syökyvää.
Kaksi päivää sitten uskoin vielä seikkailuun, nyt olen jumissa.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lovely to see you here.