16.1.2015

Tammikuu on haaleiden varjojen vaihtelevaa aikaa.







Tammikuu on haaleiden varjojen vaihtelevaa aikaa. Haaveilen jäästä joka kantaisi joen yli, toiveeni ei ole toteutunut vuosiin. Otan kapean loikan taakse, mielenrauha palaa. Välillä on luovutettava nähdäkseen sateessakin kirkkauden, se on tänään.
On kai aika raskas keli hiihtämiseen, ehkä karkaankin viikonlopuksi maalle, mukana pähkinöiden.
Tekisin kaksi koiraa aika onnellisiksi. Ja muutaman muun.






14 kommenttia:

  1. Upeita potretteja! Omakuvia kai?

    Minäkin odotan jään kantamista, viime talvena ei ollut merelle asiaa, saas nähdä miten tänä talvena käy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ovat omakuvia, kiitos.

      Siispä toivotaan kovia pakkaspäiviä, kirkkautta.

      Poista
  2. Miellyttäviä, rauhallisia kuvia. Ihana tuo talomaisema pitsiverhon takana.

    VastaaPoista
  3. Tykkään sun omakuvista (?) ja muistikirjan kansista (väri!) ja maalauksesta ja Toven kirjan kansista.

    Haaleita varjoja täälläkin seinissä, heikosta iltapäivän auringosta. Maailma tai jotkut sen yksilöt yrittävät heittää tummia varjoja päälle, yritän kieltäytyä, mutta eihän ne kuuntele.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos, omakuvia kyllä. Viime vuoden muistikirjojeni väri oli vihreä, vuodeksi 2015 päätyi tuo liila. Ja että minäkin niin pidän tuosta toven kirjan kannesta, nerokaskin on.

      Voi varjoja, ei lannistuta. Muistetaan kirkkaus.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Thank you, your blog is such a beautiful place.

      Poista
  5. Mene ja tee, onnelliseksi tekeminen on onnea!

    VastaaPoista
  6. Tykkään tosi paljon omakuvistasi, kaunista, elävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos, myös mietin että haluanko oman naamani tänne. Kai oli hyvä päätös.

      Poista

Lovely to see you here.