7.2.2015

7. helmi





Runoja ja taloussuklaata, kuukausi ilman suklaata ja nyt se on taivaallista.

Yksi ilta mielen täytti ajatus kuin vanhoissa kirkoissa tuoksuisi aina popkorni.

Jotakin kuvaan salaa, ihminen on valoa ja

tulevaisuus    keksittyä.



8 kommenttia:

  1. Voi kunpa pystyisi olemaan noin pitkään ilman suklaata!! ..ja muita herkkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun alku on ohi, lakkaa sokerihimo. Ihan hyvä välillä.

      Poista
  2. Mä olin kuukauden ilman suklaata ja karkkia. Kävi niin, että karkkia kyllä teki mieli, mutta täydellisenä yllätyksenä suklaata en kaivannut yhtään.

    Tänään sen taas koin, ihminen voi todella olla valoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olin ilman karkkia ja suklaata. Ei niitä alun jälkeen osannut kaivatakaan.

      Valoisat ihmiset ovat iloa, onnea.

      Poista
  3. Lovely postcard and I like the cover of the book! Is it good?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. That postcard is 'old painting' from 1889. The book was okey. It's in finnish and there's no english version but in german, yes (Drei ist Keiner Zu Viel, Miina supinen)

      Poista
  4. Suklaata menee täällä kyllä luvattoman usein. Arvaan tuon taivaaallisuuden tunteen, kuukauden suklaatauko olisi vallan paikallaan!

    Sanoitapa kauniisti, ihminen on valoa. Meissä on tosiaan valo, joskus se loistaa ja säteilee, joskus lepattaa vain varjona, kuitenkin se on. Jokaisessa.

    Voi hyvin suloisuus♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinäkin hyvin, kiitos kommentistasi. Ilahdutit.

      Poista

Lovely to see you here.