15.2.2015

Merikin voi jäätyä











Päätin antaa kaupungin keskustalle uuden mahdollisuuden ja etsiä kaikki vanhat rakennukset jotka olivat säilyneet. Löysin joitakin, sellaisiakin joihin en ollut kiinnittänyt milloinkaan huomiota, enää en ole sokea niille.
Olen pyörinyt valossa ja löytänyt mustia viiruja kankaista.  Päivien valo riittää puoli viiteen, sitten jatkuu jo tunnilla. Pian on kevätkin, päivät joina unohtelen puolet kirjaimista. Usein olen vain puolikkaita lauseita,
sillä kokonaisia vastauksia minulla ei ole.
Olen jo hetken tuntenut niin etten ole kotona, vaikka olen. Kotona. Sellainen tunne. Kävelyllä yritän muistella lokkia englanniksi, hetkeksi unohdan että merikin voi jäätyä.

Yksi ilta etsin vanhoista salablogeistani rautaportin kuvaa Freden hautausmaalta, mutta se olikin paperiversiona kaapissa.
Samalla löysin paperin joka hylkii värejä. Juuri nyt olen maalaamassa, antamassa värejä joita se ei halua. Sama se on ihmisissäkin, toivon joka kerta että näkisivät saman tien.
Annan niiden valita uudelleen, uudelleen jos osaisin itsekin valita.




4 kommenttia:

  1. Hyvin paljon nautin kirjoituksistasi ja kuvistasi!

    Valon lisääntyminen on ihmeellistä. Ja minulla ei ole verhoja peittämään suurensuurta ikkunaa, joten herään aikaisemmin ja aikaisemmin, valon kanssa yhtä aikaa, ja aivan pirteänä (valo herättelee pikku hiljaa?)

    Hmm hmm, toivottavasti koti löytyy. Tunne kuulostaa tutulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihanaa että pidät!

      Valon herätykset kuulostavat kivoilta.

      Poista

Lovely to see you here.