13.3.2015

Yhtenä päivänä






Kävelen hangilla, kiitos yöpakkaset, tuuli houkuttelee koivuista pieniä kaarnahippuja jotka jätän polun varteen. Löydän pellon keskeltä metsää, en tiennyt siitä luulin tunteneeni nämä läpikotaisin, yksi kulmaus,  jäänyt huomaamatta ja pääsin kuviin riistakameran.
Yhtenä päivänä huomaat kello kuuden valon, nyt se on tuossa ja näet sen ajavan ihmisiä pois pimeän peloistaan. Kissa juttelee tokkuraiselle kärpäselle lasin toiselle puolelle, toinen on vieläkin puhelakossa.




8 kommenttia:

  1. Kauniit kuvat. Tekisi mieli vähän rutistaa noita kissuja (sillein hellästi :) )

    Oi, hankikävely. Suuria talven iloja. Erityisen mahtavat muistot siitä, kun on kuutamo, ja mennään koiran kanssa pitkin peltoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Niitä saa rutistella vaan silloin kun ne tahtovat. Sitten ne tykkäävät.

      Poista
  2. Voi noita ihania kissoja: puheliasta ja tuppisuuta :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovat kyllä ihania, puhelias on innoissaan keväästä. ( kolmannen kuvan etummainen tyttö juttutuulella, takimmainen on vähän jöröpoika)

      Poista
  3. Minäkin olen heräillyt iltojen valoisuuteen, enkä malta pysyä sisällä. Joka vuosi yhtä ihmeellistä.
    Piti vielä sanomani, edellisen postauksen omakuvat ovat kauniita, mulle tulee Sofia Coppola mieleen.

    VastaaPoista

Lovely to see you here.