7.3.2015

Merkintöjä viikon varrelta






Merkintöjä viikon varrelta.



Jos katson, mietin näenkö sittenkään.

Mieleni tekisi jo lähteä pyöräilemään kaupungin laitoja, löytämään taas uudelleen lempipaikkani. Yhtenä kesänä maalasin joen rannassa ja kastoin sivellintä jokeen, hyvän kesän merkki.

Kuuntelen musiikkia vailla sanoja. Tänään en kaipaa sanoja. Avoin ikkuna tuo sisälle hengityksen, jotain joka tuntuu vain hetken ja poistuu sitten. Etukäteiskevät, ehkä se annetaan pian kokonaan ja ikkunat avataan. Talvi on kääntynyt kohti loppuaan. Maaliskuun sade ropisee katolla, ehkä sitä en odottanut.

Sataa lunta, ei tarvitse siivota.

Olen ollut väsynyt lauantaikissa, mutta silti kaiken takana paistaa toivo, ja toivomus meriaalloista. Sellaista äsken kuuntelin kun pyöräilin räntäsateessa kotiin, että ne viiltävät pisarat tuntuivatkin hyvältä.

Ohi matkustava juna ja sen kyydissä Ruotsin kuninkaalliset.


En osaa vastata kysymyksiin. Olen kai lakannut esittämästä kysymyksiä, ainakin hetkeksi.


Sinusta on tullut sylikissa, minä luen sinulle.


Kartat ovat tyhjiä. Miksei niihin merkitä myös elämää?


Hyvä internet, voisitko ystävällisesti toimia?


Suljen puhelimen, en jaksa olla kenellekään mitään. Maalaan ja kuuntelen MØ:ta. Tänään on lauantai ja tuulinen varjosade. Olet vähän tärähtänyt, maailma.



14 kommenttia:

  1. Hymyilin tuolle viimeiselle lauseelle, niin totta, mutta sinä sanot sen eri tavalla kuin yleensä.
    Olenko joskus sanonut, että hätkähdän joka kerta kun näen profiilikuvasi tuolla ylälaidassa. Joka kerta ajattelen, että siinä on jonkun lp-levyn kansi. Että sinä olet artisti, joka poseeraa levynsä kannessa.
    Täälläkin on jo fillarit otettu talvisäilöstä, aika ihanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä sanoin sen, tuon viimeisen kuin puhuisin sen.. tai sitten olen vähän kyllästynyt tähän maailman tilaan. Jotakin sellaista.

      Hih, niinhän se voisikin olla vaikka!

      Tällä on vielä aika paljon lunta, niin että hiihtääkin voi, että vielä hetken kestää siihen kun hiekotussepelit haetaan pois. Sitä mä odotan.

      Poista
  2. Beautiful photographs! I love your little water-color paintings

    VastaaPoista
  3. Teet ihania pieniä taiteiluja.
    Hih, minäkin olen maalannut joen vedellä :) Siitä ei kyllä oikeastaan ole kovin hyviä muistoja, koska oli silloin hyvin surkea olo, mutta jotenkin kaunis hetki se silti oli, varsinkin näin jälkeen päin ajateltuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Se kesä olikin sen jälkeen kun oli juuri peruskoulu ohi. ja vähän myös sellaista mitä kukaan ei oikeen ymmärtänyt ikätovereista. Etten siitä oikein puhunut, sillai salaa maalasin.

      Poista
  4. Hienoja merkintöjä, viihdyn niissä. Sain silmiini heti sinut kastamassa pensseliä jokeen, voi että, kaunis. Ja tärähtänyt maailma, kyllä! :D Minua liikutti myös tuo, etten jaksa olla kenellekään mitään. Kuvaa hyvin tämän hetkistä oloani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on välillä usein tuota etten jaksa olla, sitten vain katoilen.

      Poista
  5. Minäkin suljen usein puhelimen, joskus jaksaa juuri ja juuri olla itselleen mitään. Peruin viikonlopun juhlat ja jäin kotiin lukemaan kirja, sekin oli aivan hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjat on hyvää, ei tarttekaan aina jaksaa. Sanoit hyvin tuon, että jaksaa juuri ja juuri itselleen mitään. Sillä niinhän se on.

      Poista
  6. Minä suljin joskus puhelimen vuodeksi, siitä seurasi vähän sellaista, etten vieläkään oikein ole kenellekään mitään. Joskus vihaan sitä.

    Minustakin tuo sinun profiilikuvasi on sielukkaan levyn kansi.

    Pohdimme, muutammeko pyörät ajamalla vai autossa. Riippuu kai sepelitilanteesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on rohkeaa. Mutta ymmärrän .

      Omakuva levynkansi, hih. Voisihan se olla.

      Mä olen koko talven pyöräillyt arkimatkoja,
      mutta nyt tuo sepeli on kyllä aika ikävää. Pyöräillä kannattaa.

      Poista
  7. ihastuttava blogi!!

    juku. olen innoissani.

    :*

    VastaaPoista

Lovely to see you here.