2.3.2015

Täyttää päänsä muiden ajatuksilla








Odotan tunnin, se on turhaa ja seison vain paikoillani, vaihdan jalkaa ja katselen. Mietin millaista olisi  lähteä kävelemään, ja vain kävellä eteenpäin palaamatta takaisin. Ehkä haluan sitä ja samalla en tiedä.




Cheryl Stayed- Villi vaellus





Olen lukenut läpi kyynelten  sumentamien silmin, kykenemättä kohdistamaan katsettani.
Mietin rauhaa, haaveita.
Mietin tekeekö tila hetkistä hetkiä, vai ihmiset?

Miten helppoa se olisikaan, täyttää päänsä muiden ajatuksilla ja unohtaa omansa, hetkittäiset kirjat.
Odotan vielä hetken.




6 kommenttia:

  1. Mä luin Villin vaelluksen viime kesänä hellekuukautena, löysin sen yhden antikvariaatin ikkunalta. Kertakaikkiaan mahtava kirja!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen muutenkin lukenut näitä vaelluskirjoja, niinkin että itselläni on aikomuksena jossakin kohti lähteä. Myös sellanen kirja kuin Simpukankuorelta kotiin oli kiva, en kyllä muista kirjailijaa.

      Villi vaellus on kyllä eri mainio.

      Poista
  2. Olen ajatellut niin, että hetkistä tulee hetkiä toisinaan ihmisten ja toisinaan tilan kautta ..mutta niihin vaikuttaa myös voimakkaasti oma ajatusmaailma ja tunnetila. Tuntuu mahtavalta, jos toinen pystyy jakamaan tietyn hetken samankaltaisilla tuntemuksilla, mutta ei pidä pettyä, jos näin ei käy. Ihmiset kokevat välillä niin eri tavoin.

    VastaaPoista

Lovely to see you here.