7.4.2015

Lisävihreää






Luen yhden runon, senkin vain puoliksi. Mutta se auttoi taas ymmärtämään kuinka sanat asetellaan puolijonoihin merkityksiksi. Ehkä sanatakkuiluni on pian ohi, sitä toivon.

Minä en tiedä. Ei elämän tarkoitus voi olla niin vakaata. Minä pidän olemisesta. Tarinoista ja tyhjistä päivistä, päivistä jotka opettavat kellumaan keljuilematta. En tiedä mitä pitäisin tärkeimpänä. Välillä jätän miettimättä, ja osaan keskittyä vain vääriin asioihin.





Metsä on kaunis.
Lisävihreää pian,
kaunistu eläväksi!


2 kommenttia:

  1. Täällä yhdellä vakioreitilläni erääseen seinään on kiinnitetty lappu:

    "Elämän tarkoitus – miten niin yksi tarkoitus?"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ja että se vaihtelee myös. Hyvä niin. Kiitos.

      Poista

Lovely to see you here.