23.6.2015

kosketusta olalla



Sumun läheisyys tuntuu viileytenä kunnes metsä tarjoaa suojan lämpimin kuiskauksin. Ilmassa on heinäsirkat, sammakot, yöperhoset. Edelläni juoksee rusakko. On keskiyö, sumu tekee tämän aina minulle. Onnen. Sen vuoksi voi jättää nukkumatta. Jäädä ja katsella. Sumun taa voi kuvitella meren, jättää maailman pelot, syvyydet. Tuoksuu savimaalta, ojille. Hyttysille.



Kamalinta on kuulla oman äänensä puhuvan
puhuvan asioita jotka saavat sävähtämään
askeleella
sivuun tapa jolla
lähdetään


sydämen kammioissa virtaa koski
pelkäät kosketusta olalla

6 kommenttia:

  1. Wau!

    Mykistävää. En keksi muuta sanottavaa.

    VastaaPoista
  2. Upeita sumutunnelmia, niissä on jotain ihanan salaperäistä & taianomaista :) Tykkään sumuhetkistä maiseman sisällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidän niistä, juuri niiden taiasta. :)

      Poista

Lovely to see you here.