9.6.2015

Loputtomat askeleet






Varjojen geometriaa
kun käteni tuntee seinän läpi kaiken mitä on.
Oven kolaukset kuiskaukset loputtomat askeleet
kun on ollut pimeässä yhtä kauan että säikähtää omaa varjoaan.

Kuuntelen sinua
kun yksitellen pilvet lähtevät putoamaan
kun puu katsoo syvälle sisimpääsi.

Sitä siitepölyä joka on on on.

Huomenta kukat
täällä, Arboretum




12 kommenttia:

  1. Oh tuo ensimmäinen kuva on hämmästyttävä. Kuin jokainen lehti läpättäisi tuulessa. Seuraavassa kuvassa puulla on monta tarkkailusilmää ja hassuja käsivarsia/tukkaa. Kolmannessa kuvassa on jotain jännittävää: aivan pian joku tai jokin ilmestyy kuvan keskelle, tarkennetulle alueelle.

    Minäkin olen toivottavasti menossa tänä kesänä Mustilaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haapa on erikoinen, sen lehdet kasvavat symmetrisesti. Totta, olisi kyllä upea kuva se!

      Minunkin on vielä tarkoitus mennä uudelleen ja kävellä sen Japaniin saakka ja koko luontopolku muutenkin. Nyt käytiin vaan katsomassa enimmäkseen alppiruusuja(jotka ei vielä edes oikein kukkineet, kylmyys).

      Poista
  2. Merkillinen puu ensimmäisessä kuvassa. Kiehtova rytmi.

    Meilläkin on täällä minun kaupungissani arboretum, rakastan sitä. Se on aikalailla puiston ja puutarhan oloinen, paljon kukkia. Muutenkin aika erioloinen kuin Mustila eikä niitä oikein voi verrata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On. Sitä jäin katselemaan hyväksi toviksi.

      Metsäpuutarha. Siksi ehkä kuvailisin tuota.

      Poista

Lovely to see you here.