7.7.2015

Harhanäkyyn








Odotan ja katseeni saa heidät katoamaan jättävät joen  minulle. Uin, selätän kerta toisensa jälkeen pelkoni uimisesta yksin, mistä se alkoi oli uintimatka seurana käärme. Painan mieleen punaisen heinän, säksätyksen, paperitehtaan heijastuksen. Olen kotona keskiyössä taivaan laskiessa rauhaan, peilityyneen harhanäkyyn joka yhä kuitenkin kaiken alla virtaa. Luulen että olen kotona, tämän hetken saan jättää levottomuuden joka katsoo silmiin.



6 kommenttia:

Lovely to see you here.