16.8.2015

Viiva pilvestä pilveen





Ainakin kaipaan avaruutta,
sitä näkee kauas,
vaikkei elämässä näekään.

Passenger- Beautiful birds

"Unohda mitä sanoin. Älä unohda minua."

Hyttysiä

"Katuja, taloja, avoin meri, kuulunko minä tänne? Satama välkehtii, lokit nousevat valkoisina parvina kauas rannasta, kaikki on kesää ja levottomuutta."

Olen joutunut tämän joen levottomuuteen
istun omassa hiidenkirnussani
osaamatta nousta

Millaista on elämä jos se on vain riviin istutettuja koivuja?


On niitä jotka eivät ymmärrä. Aina on.
Vesi kannattelee. Vesi kannattelee äänet. Sen synkimmät salaisuudet saapuvat vastakaikuina luoksesi.

Jossain on vielä lehmänkelloja, jossain on vielä kukkoja jotka pyytävät jäämään aamuun.


"Entä jos se mitä on olemassa, onkin yksinkertaisempaa kuin luulemmekaan? Helpompaa omaksua, jos emme aina etsisi päämäärää ja tarkoitusta? Jos vain kunnioittaisimme enemmän kaikkea selittämätöntä. "

"Sen mikä on meidän omaa maailmaamme me kiedomme ympärillemme hiljaisuutena ja tuskana."


Kirjoitan päivisin yöstä. Päivällä en ole mitään. Olen jotkut yöt.
On niitä jotka ovat aina.
Niitä jotka eivät ole milloinkaan.

Viiva pilvestä pilveen,
ihmisen jälki.

Hajanaista.







//Lainaukset Bo Carpelan kirjasta Kesän varjot//

2 kommenttia:

Lovely to see you here.