3.9.2015

Terälehden






Tuoksuu niin paljon väliaikaisille
vaiheissa oleville,
kuivakukille
Nämä, joko nämä sanat saavat tämän
muistikirjan kasvattamaan
siivet,
lentämään pois. Miksi
sanoillani on kiire,
miksi ihmiset asettavat elämälleen liian nopean rytmin.

Olen puolikas sorsa joka ei täysin kykene sukeltamaan veden alle.
Elän veden pelossa,
keskellä sitä.

Meillä kaikilla on suomalaiset nimet
kasvava kiinnostus siitä mitä jäänyt on,
jätetty on ,  ennen kuin.

Teidän kotiseudustanne kertovan kirjan välissä kuivatan unikkoja.
Pysyvin hiljaisuus on anteeksi,
kädet täristen mitä on tavattu,
on oltu.
Pyöräilen heidän luokseen,
heidän vuokseen kolmekymmentä kilometriä.

En vie mitään,

varastan viereisen haudan kukalta terälehden.


6 kommenttia:

  1. Luulin jo, että neitoperhot ovat kadonneet, mutta nyt oon onnistunut näkemään edes pari. Oon kai mennyt liian lujaa. Välillä tuntuu tosiaan, että koko maailma vaatii kiihkeää rytmiä. Kyllä sitä on pystyttävä sanomaan stop. On muistettava ja muistutettava. Mutta kylläpä tämä blogisi on kesän aikana puhjennut kukkaan.

    VastaaPoista
  2. Lovely photos and colours <3 You're sourrounded by beauty!

    VastaaPoista
  3. The first photo is like an essence of summer <3

    VastaaPoista

Lovely to see you here.