15.10.2015

Uni mieleni






Tyttö on unohdettu mieleni, se matkustaa paikkoihin joita ei löydy kartalta: syvälle Siperiaan ja Puolan syrjäisimpiin kyliin. Uni mieleeni.
Se kävelee sumun varrella kuin olisi osa sitä, yhtä arvaamaton. Sillä on taskut täynnä syksyn lehtiä ja repussa kamera ja klementiini. Sen maailma on vähän kupera ja liukas, kuin joutuisi jatkuvasti puun reunoista kiinni pitämään. Jottei putoaisi.
Tyttö löytää keskeltä metsää kolme vanhaa tammea, koko elämä on sameaa puuta ja ymmärtää miksi maa on täysi pieniä tammen korvia/ juurista kasvavia nuoria.

Se näkee ikkunasta moottoripyörän, sumun ja sen kuinka ollaan yksin.
Se piirtää kärpäselle siivet, jotta voisi repiä ne irti.
Se kiipeää vuorelle ja jää sen syliin hengittämään lasia, mutta sielläkin on sumun sanoja, yksitellen kerätään.

Ja kun se kerran piirsi pöllön, siitä tuli niin vihainen kuin sillä olisi ollut kaikki vuosien vihat silmissään. Se ei uskaltanut näyttää sitä kenellekään, heitti sen jokeen, eikä tytön sydämeen jäänyt paloja. Ne kolot olivat yhä tyhjiä.

Se tyttö oli niiden varjojen lähettiläs, jotka tuhlasivat aikaansa vain pelastaakseen itsensä joka päivä uudelleen kuin muistinsa menettäneet.

Yhtenä päivänä se unelmoi. Ja se pelkää, että se toteuttaakin pelkonsa.

                       "listen to the wind"
Se hokee itselleen: "tyhjyydestä voit löytää miljoonia sanoja. Kävelemällä saavutat enemmän kuin paikallasi olemalla."

                       "the sun always rises"


Muistikirjan välissä on lintujen aika, mennyt.
Muistikirjan välissä on pakkasaamuna löydetyt kissankellot, mustikan punaisia lehtiä ja saniainen. Ja mikään niistä ei puhu sanoilla, ei katseilla, ei enää edes elolla.

Ilta kuudelta saapuu hiipien pimeys, kuulen jo laukauksia, ne pääsevät hengestään, ne joiden olet yhden kesän aikana nähnyt elävän koko elämän. Hiljaa saapuu pimeys, hiljaa, kaikki on niin hiljaa, hiljaa. Mutta ne lentävät, niitä on nyt miinus viisi. Ja niillä on vain mennyt. Ihmisen syöpä ne vei.

Tyttö palaa mielestä itseensä, vaikka näkee maailman väärin. Sanovat:"Ei se kaunis ole." Ehkä he eivät sano mitään kun ei hänkään.


"Uni mieleni" on sumu joka varpaisillaan, pisteestä pisteeseen saavuttaa kaupungin pimeyden.

Sumu ja pimeys kaupungin sielu,
jos kaupungilla olisi sielu.
Tyttö, yhtä pimeä kuin katon musta,
yhtä läpinäkyvää kuin saari sumussa.

Kaupunki on hyvää vauhtia menossa pieleen kuin hitainkin juna, jäämässä nopeampien raiteille. Raiteet vievät kaupunkeihin, joissa sielut lepäävät kattojen yllä, hädän alla tai yhtä olemattomiin poljettuina kuin hän.


6 kommenttia:

Lovely to see you here.