11.12.2015

Kaikkein tärkein on salaisuutta



Otin kuvia linnuista niin kauan kunnes sormeni olivat jäässä, paikassa jonka löysin sattumalta. Mieleni mateli, mietin kuinka jonkun täytyy olla tämän kaiken salaisuuden takana. Odotin hetkiä, olin poissa menettämättä yhtäkään palaa itsestäni. Rajani rikkoi nainen joka oli kaiken kauneuden ja salatun takana: hän jonka vastuulla oli houkutella linnut. Perässä kulki pieni poika, hiljaisuudessa. Nainen tahtoi tietää minut, mutta olin jo pakenemassa kuten linnut. Minun sanani eivät ole salaisuuksia, ne jotka kerron, eikä salaisuuksien paikassa voi puhua muusta kuin salaisuuksista.

Silti kaiken lähdettyä tunsin kuinka olin odottanut heitä, heidän saapumistaan. Olin seissyt rannassa, nähnyt ujon mustarastaan vastarannalla ja sitä katsonut. Kiivennyt mäen laelle ja jäänyt katsomaan kuinka rohkeus oli lennättänyt linnun samalle reunalle kanssani. Minä olin nyt se lintu.

Metsä on joulukuun vihreä, lämmin ja houkutteleva. Pohja on mutainen ruskeiden lehtien alla kuten marraskuussa. Kävelen läpi metsän ja ylitän valtatien kohdasta jossa jalkojeni alle jää vain kuuraa. Mitä mielessäni nyt? Joki, joki, joki. Silmäilen vastarantaa ja sen pientä mökkiä, levitän kuvani kivelle.

Kävelen myös pois. Kävelen pois eteenpäin. Näen ikkunoihin, näen niiden tyhjät kasvot, ilman laseja, lasien takana. Matkan vierelläni kulkee joki joka ei löydy sattumalta: löysin itseni sattumalta ja helpotuksen ettei tarvitsekaan ajatella aina samalla tavalla.

Mutta yhä vain kaikkein tärkein on salaisuutta. Ja minä tahdon tuntea oman salaisuuteni.


Joskus maailmassa on kylmä,
kylmääkin kylmempää
matkaa joka jäädyttää
sielujaan
sanojaan

8 kommenttia:

  1. Kaunis metsä, niin hiljaista. Kunpa pääsisi pian metsään kävelylle - ärsyttävää sairastamista täällä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Toivottavasti voitte pian paremmin ja pääsette metsään.

      Poista
  2. Miten upea tuo keskimmäinen lintukuva onkaan, ihan mielettömän hieno!

    VastaaPoista
  3. Oho, vihertikka! Onpa ilo.

    Sun tekstillesi kaikki maailman huutomerkit, sydämet, ihastelut, pakahtumiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, oli ilo! Ja että sain ikuistettua tuon ujon kamerallani.

      Kiitos paljon. ❤

      Poista
  4. Kaunis harmaapäätikka! <3 Pidän kovasti. Heitä näkyy pakkastalvina lintulaudallamme aina silloin tällöin. Ihana teksti ja kuvat. Aivan ihanat.

    VastaaPoista

Lovely to see you here.