11.1.2016

Siivet ja kirjeet




Päivät ottavat edelläni askelia,
menkööt nyt sitten.

Toiset asiat ymmärtää vasta kun ne on kirjoittanut kirjeeksi.

Jos voisi piilottaa siivet takin alle.
Ja niin joki jäätyy.

Kissan käytös on haisunäädän ja koiran sekoitus.

10 kommenttia:

  1. It's a natural feeling in your posts, between very beautiful writings and wonderful pictures,
    I like the travel this you offer us :)

    VastaaPoista
  2. Menkööt. On kai ajateltava, että uusia päiviä tulee, sellaisia jotka pysyvät luona.

    Kauniit kuolleet sananjalat lumihupun alla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovat kauniit, kaikki kaunista ja samalla vähän ohimenevää.

      Poista
  3. Kaunista jälleen kerran. Sinun lintukuvasi ovat hurmaavia ja tunnelmallisia.

    Kiitos paljon postista ja tervehdyksestä, olinkin sitä odotellut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt en olekaan hetkeen ollut kuvailemassa lintuja.

      Ole hyvä!

      Poista
  4. Totta. Toiset asiat muuttuu tavallaan konkretiaksi, kun ne asettelee kirjeelle. Joku muu saattaa sanat perille. Joskus se tuntuu helpotukselta.

    Oon miettiny viime kuukausina, että kun kerran kotiin tullessa matolla on kirje joka nyrjäyttää maailman sijoiltaan, kuinka monta neutraalia tai hyvällä kyllästettyä sanalähetystä tarvitaan, jotta sydämen nyrjähdykset tasaantuu ajan kanssa? Olen todennut että aika monta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh. Sanojen saattajat. Ihana ajatus, nyt.

      Poista
  5. Minulle käy usein niin, että ymmärrän asiat vasta silloin, kun kirjoitan ne ylös. Se on tapa tajuta, muistaa ja painaa mieleen - kirjoittaminen siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai mitkä asiat painaa. En ole kirjoittanut mitään ja vähän tunnen kuin maailma kaatuisi päälle.

      Poista

Lovely to see you here.