24.1.2016

Varjoa valosta vain



Nainen syöttää sorsia sillalta ja joessa on mustunut pohja.
Ja sopivasti kysymysmerkkejä päässä, ehkä se  ei ole muuta kuin niitä.
Mikä on yhteys sieluun, onko sitä.. Olenko minä sitä?

On talvi, mutta onko talvi sitä mitä tahdoin? Ehkei.

En ole oikein innoissani valkoisesta valosta. Olenhan varjoa valosta vain. Valon varjo.

9 kommenttia:

  1. ooh your pictures are wonderful! the colors are beautiful, I can not choose, I like them all!

    VastaaPoista
  2. Nuo sorsat! Katselin kauan kuvaa. Ihan kuin kukkanuppuja, mustavalkoisia tulppaaneja vaikka (nokat niitä, joista kiinnittyvät varteen)!

    -- ja hei, sinä pidät Odelmalle seuraa, ihanaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Oi.

      Minä pidän tästä kirjastasi paljon. Se on mielessä kun näen joen, varmaankin eri joki kuin kirjasi esikuva mutta mereenhän nämä kaikki päätyvät. ❤

      Poista
    2. Kiva, kun pidät. Odelman joki on kudottu koetuista joista ja mielikuvituksesta mutta voi hyvinkin mutkitella myös siellä sinun maisemissasi. :)

      Poista
  3. Hieno sorsakuva ja tunnistan vaaleanpunaisen rakennuksen ja sen hahmot mutten saa päähäni missä se sijaitsee. Minulle talvi on ollu ihana mutta nyt lehahdin Lontooseen ja suorastaan helpottavaa kun ei ole kylmä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on yhä kylmä vaikkei ole enää pakkasta. Hyrrr.
      Rakennus on asemaa vastapäätä. Kun se on niin lähellä ettei välttämättä huomaa.

      Poista
  4. Kaunis tuo keltainen talo. Sekin on vähän varjossa, mutta samalla valossa. Ainakin mitä valoon taittavaan lumeen tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita taloja on useampikin. Historia on varjoissa.

      Poista

Lovely to see you here.