6.2.2016

Koka matkan edelläni, ehkä kettu




He jättävät jälkensä lumeen enkä tiedä heistä mitään.

Koko matkan edelläni on kävellyt joku metsän asukkaista,
Enkä näe häntäkään, häntääkään.

Vihkossa on pyöristetyt reunat,
ajattelen että sivut ovat kuin paperia.
Ehkä ajatukset ovat paperia.


9 kommenttia:

  1. Miten ihana ajatus, että juku, ehkä kettu, kulkee edelläsi. Minulla on metsäikävä. Miten se tuntuu niin hankalalta täältä kaupungista lähteä metsään, varsinkin talvisin, kun ei voi ottaa fillaria alle.
    Ja tuo Leinon ja Onervan kirja, sen bongasin ja tekisi mieli heti lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on vihreän metsän ikävä, ei kai se talvisin mene pois. Ja valon ikävä.

      Poista
  2. Ehkä ajatukset ovat paperia -tästä pidin.

    Tuli mieleeni myös kirja lapsuudesta, jossa oli Siiri, joka oli tehty silkkipaperista, ja joka pelkäsi pimeää. (Siirin pelkoa helpottamaan ilmestyi pimeydestä kissa.)

    Ehkä mekin olemme paperia, jonkun muun sepittämää satua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Joskushan sitä lukee paperilta(nyt tarkoitan kirjoja) itsestään muiden tietämättä.

      Poista
  3. Saniainen terälehtien keskellä, miten viehättävää. Pimeys siinä, missä monet näkisivät hempeyden.

    Kaunis polku.

    Silkkipaperia joskus, joskus aaltopahvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaltopahvia, ehkä jotain pakkausmateriaalia.

      Poista
  4. Kolme ensimmäistä riviä, ja varsinkin kolmas sai hymyn huulille. Ja kaikki nuo kuvat.

    VastaaPoista

Lovely to see you here.