2.4.2016

Täällä on kevät






Metsässä kävelen sanojen päällä, ne ovat ottaneet juurten muodon, juurtuneet mutta lipsuvat jalkojeni alla. Käteni ovat sammaleessa, sillä maa on jäässä olen kaatuillut lukuisia kertoja. Nojaan haapaan, niihin aina ja katselen telkkäparia: niiden silmät loistavat auringosta. Punatulkku laskeutuu oksan nokkaan, ehkä se kuvittelee olevansa merillä ja laivannokassa. Taivailla on nyt kymmenittäin ääniä, mustarastaat eivät pysy paikallaan, ne laulavat talveaan pois, pois.
Joku on tuonut uuden linnunpöntön: se on kaunis mutta vielä tyhjä.
Täällä pitää odottaa ja olla rauhassa.

Joki heijastaa kuvaansa puunrungoille, ne eivät tahdo olla yksin. Siitä ei saa kuvaa, ehkä se on jonkinlaista aurinkomyrskyä.
Tästä ajasta voisi tehdä postikorttien sarjan. Yksitellen jokaisessa päivässä kuva, pala koko maailmaa.

Talvessa unohtaa aina miten olla osa metsää: syöksähdän metsästä joen rantaan kuin karhu ja säikäytän telkät. Mutta ne tulevat takaisin ja nyt kevät on tullut myös.
Täällä pitää odottaa ja olla rauhassa, liikkua varovasti ja katsellen ettei säikäytä niitä jotka tahtoisi tavata. Niin olen tässä.


10 kommenttia:

  1. Kiva kun kirjoitat taas, on ilo lukea! Hyvää kevättä ja valoa mieleen!

    VastaaPoista
  2. Tuo ensimmäinen kuva, kun otat metsästä kiinni, oi että.

    Minulla on adjektiivikato, mutta: hieno teksti. Taas sanon näin.

    VastaaPoista
  3. Kaunis teksti, kerta kaikkiaan. Varsinkin tuo loppu, koska tunnistan tuon tunteen. Sen ettei tavoita talvista metsää, että kevät on ihana, kun voi taas löytää oman metsänsä. Mutta sitten surukseni huomaan senkin, miten vähän ehdin olla metsässä ja varsinkin tuolla tavalla miten kuuluisi - hissukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. Välillä ei ole aikaa siihen ja minuakin harmittaa se. Nyt tämä valo tuo iiltaiset metsäkävelyt ja se on onni.

      Poista
  4. Ihana, kaunis kuvaus. Kevät on niin hienoa aikaa.
    Voiko luonnoskirjoja ja muistivihkoja olla liikaa? Ei voi.

    VastaaPoista

Lovely to see you here.